Mamman mietteitä

Tämä teksti on kirjoitettu 22.3.
Harmittaa kun ennen tätä en ole kirjoittanut ylös ajatuksiani, eikä niitä enää muista niin hyvin jälkeenpäin. Hyvä jos parin tunnin päästä muistaa millainen mieli on ollut hetki sitten.

Siirryimme siis tänään Minin kanssa lasten kirurgiselle osastolle vauvateholta, Mila-hoitajan saattelemana. Mila on yksi "omimmilta tuntuneista" hoitajista vauvateholla. Mammalla tosi haikea mieli, jopa hieman itketti kun siirryimme. Vauvateholle kun jäi kaikki tutut hoitajatja vanhemmat joiden kanssa tuli jaettua jonkunverran ajatuksia. Hoitajista tosiaan eniten "omilta" tuntui Mila, Katja, Nelli ja Paula. Toki muutkin olivat mukavia, mutta nuo edellämainitut jäivät eniten mieleen.

Vauvatehoaikaa...
Vauvateholla majailimme huoneessa 3. Samassa huoneessa pisimpään oli Kaksospojat, jotka syntyivät rv 33 muistaakseni. Painoivat kai yhteensä saman verran kuin Mini syntyessään. ;) Kaksospoikien vanhempien kanssa tuli muutamia kertoja juteltua, isän kanssa ehkä enemmän, mutta loppuajasta hieman myös äidin.
Mamma "kotiutui" osastolta perjantaina, ja pääskin sitten tehon vanhempain huoneeseen ensimmäisiksi kolmeksi yöksi. Sen jälkeen kolme yötä potilashotellissa, ja sitten siirto kirran osastolle, jossa Mini ja mamma sai oman huoneen. :)

Kun menimme vauvateholle 12.3. Minin syntymän jälkeen, huone oli tosi rauhallinen. Siellä oli vaan yhdet toiset kaksoset. Joka päivä sinne kuitenkin tuli uusia vauvoja ja osa oli vain vähän aikaa. Silloin kun me siirryimme lasten kirurgiselle osastolle, huoneessa oli Kaksospojat, yksi keskostyttö, Keski-Suomesta joku tyttö joka oli siirtynyt Keski-Suomen keskussairaalasta. Keski-Suomen tyttö ja Mini odottelivat samaan aikaan leikkausta 21.3. Minin ensimmäinen leikkaus oli siis 13.3., ja toinen leikkaus 21.3. koska haavasta tihkui likvoria.

Kaksi ensimmäistä leikkausta...
Ensimmäinen leikkaus oli siis 13.3. Ja viiden aikaan illalla leikkauksen jälkeen Mamma ja iskä pääsivät vauvateholle katsomaan pientä Miniä. Leikkaus meni hyvin. Oli jos jonkunlaista letkua ja piuhaa; hengityskone, lämpökaappi, saturaatio-, ekg- ym. seurannat, kanyylit ym.
Ensimmäisen maitoaterian Mini sai 14.3. nenämahaletkusta. Samana päivänä mamma sai Minin kenguruhoitoon, vaikka Mini oli vielä hengityskoneessa ja unessa vahvojen lääkkeiden vuoksi. Mamma ihan liikuttui onnesta kun tuntui niin hyvältä saada oma Mini syliin. <3 Samaan aikaan radiosta soi Jukka Pojan Silkkii-kappale. Mini oli hengityskoneessa 15.3. asti. Ja 15.3. sait suun kautta maitoaterian pullosta, ja samana iltana pääsi jo rinnalle. Mini selvästi hokasi homman heti. :) Perjantaina 16.3. otettiin nenämahaletku pois kun ruokailut onnistuivat tissistä niin hyvin. :) Alkuun tehtiin syöttöpunnituksia, mutta ne lopetettiin melko pian kun ei jäänyt epäilyksen sijaa saako Mini tarpeeksi ruokaa. Lauantaina sitten Mini pääsi jo tavalliseen pinnasänkyyn, pois Kirahvi-kaapista.

Ensimmäisen leikkauksen jälkeen haavasidokset alkoivat kuitenkin kastua nopeaan tahtiin, mutta alkuun plastikkakirurgi Leena oli sitä mieltä, että se on hikeä mitä sinne kalvon alle tulee. Sitä seurailtiin kunnes seuraavana maanantaina neurokirurgi Susanna totesi, että vuoto onkin likvoria. Vuotokohtaan laitettiin 4 lisäommelta, mutta se tihkutti edelleen.

Tiistaina neurokirurgi teki päätöksen uudesta leikkauksesta, toinen leikkaus olisi keskiviikkona 21.3. Mini oli siis ravinnotta keskiviikkona aamu neljästä asti. Keskiviikko oli rankka päivä sekä mammalle että Minille. Puoli 10 (tai puoli 11, en muista tarkkaan) anestesialääkäri tuli sanomaan, että tunnin päästä saattaisi päästä saliin ja leikkaukseen. Mutta siihen väliin tuli joku kiireellinen tapaus, ja todellisuudessa Mini pääsi vasta puoli viiden aikoja illalla leikkuriin.
Mamman oli pakko lähteä potilashotellille nukkumaan neljän aikaan, koska yöunet olivat jääneet vajaaseen neljään tuntiin. Todellisuudessa uni ei heti tullutkaan, vaan ensin piti käydä saunassa, syödä ja sitten vasta uni tuli. Mammaa nukutti pari tuntia ja 19:30 maissa vauvateholta soitettiin, että Mini tulisi pian leikkauksesta. Leikkaus oli mennyt hyvin, paitsi intuboinnissa oli ongelmia, putki ei ollut mennyt toiseen sieraimeen ollenkaan ja toiseenkin hieman hankalasti. Mini oli "hieman" jäähtynyt leikkauksessa, ruumiinlämpö oli vain 33.6 astetta. Mini saikin lämpöpussin jalkojen päälle, lämpövesipullot sivuille ja pääsi vielä avaruuslakanan sisään. Aamuun mennessä lämpö oli jo normaali. Katja-hoitaja oli yövuorossa.
Aamulla viiden aikoja Mini pääsi jo hengityskoneesta pois ja ensimmäisen tissiaterian sai n. klo 15 "pienen" herättelyoperaation jälkeen. Siihen tarvittiin vaan Mila-hoitajan hellä syli, niin johan alkoi Mini heräillä. ;) Ja sitten siirryttiinkin jo lasten kirurgiselle osastolle. Alunperinhän meidän piti jo maanantaina siirtyä sinne osastolle.