Huhhuh täytyy sanoa. Mitä kaikkea Mini-raukka on joutunut kokemaan pienen elämänsä aikana, ja mitä vielä on edessä...? Ei ole helppoa mammallekkaan täytyy myöntää.
Neurokirurgi Joona leikkausvuorossa tällä erää plastikkakirurgin kanssa. Anestesialääkärinä Timo. Kirurgit olivat soitelleet tänään ympäri Suomea eri plastikka- ja neurokirurgeille kysyäkseen vinkkejä miten fistelin/haavan saisi kuntoon. Eipä kollut kellään kuulemma mitään uutta ideaa. Kunnes joku Helsingin neurokirurgi oli keksinyt, että likvor tulee niin paineella selästä, että se raivaa tiensä ohuen ihon ja kalvon läpi. Eli suntin asennus voisi auttaa. Joten nyt samoilla nukutuksilla Minille asennetaan suntti sekä haava tarkastetaan ja tiivistetään. Jospa tämä kolmas leikkaus toden sanoisi... Pelottaa. Ja bumerangina vauvateholle takaisin.
Leikkaus numero 3
Mini lähti leikkaussaliin n. klo 12:30 ja kelo 17:40 soitti Mila vauvateholta, että Mini on tullut. Mamma oli vauvateholla klo 18 aikoja ja Mini olikin jo extuboitu hengityskoneesta pois. <3 Pian ensimmäinen ateria tissistä sen jälkeen. Yö vielä tarkkailussa vauvateholla, ja mamma pääsikin vanhempainhuoneeseen, lähelle rakasta pientä Miniä. <3
Tässä kolmannessa leikkauksessa Mini sai siis suntin samalla, ihan hyvä toisaalta että samalla nukuksella sen sai, jos sen kuitenkin ehkä olisi joutunut jossain vaiheessa laittamaan... Ja neurokirurgi sanoi, että suntti saattaa olla väliaikainen, tai sitten pysyvä. Katsotaan tilanteen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti