Yö meni jälleen hyvin (kuten lähes aina), Mini söi klo 23, 2, 4, 6 ja heräsi 9 jälkeen. Vähän tiheämmin söi kyllä kun yleensä. Aamulla oli tullut pissaa vaippaan, mutta myöhemmin ei enää ollut tullut joten kertakatetrilla pissattiin sit. Sovittiin että huomena mamma opettelee tämän jalon taidon (jos uskaltaa...).
Iskä, Pikkunälis ja Setä kävi tänään. Käytiin Kuopion keskustassa kävelemässä ja tekemässä lotto, mamma kävi myös Anttilasta parkkikiekon Sedän autoon sekä 3 valokuvakehystä tyttöjen huoneeseen, vaaleanpunaisen, pinkin ja lilan. Vaaleanpunaiseen laitoin jo Minin kuvan. :) Oli muuten maailman sokkeloisin Anttila ja Supermarket! Mitään ei meinannut löytää mitä etsi.
Plastikkakirurgi kävi aamulla ja neurokirurgi Arto päivällä kun iskäkin oli paikalla. Arto vähän antoi ymmärtää että jos Minin toipuminen jatkuu nyt yhtä hyvää vauhtia, niin ensi viikon lopulla tai seuraavan viikon alussa voitais päästä kotiin! Mamma ja iskä vähän haaveili viime viikolla, että jos pääsiäiseksi pääsisi kotiin tai sen jälkeen heti... Nyt se saattaa toteututa. :) Mutta mamma ei uskalla liikoja haaveilla vielä...
Huomena ohjelmistossa siis katetrointi- dvd:n katselua, sekä MMC:stä kertovia videoita olisi kaksi katsottavana... Leffapäivä siis tulossa, pitäiskö käydä ostamassa popcornia? :D
lauantai 31. maaliskuuta 2012
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Huhhuh mikä yö!
Viime yö...
Miniltä oli taas vaihteeksi mennyt kanyyli pieleen, kun kahden aikoja yöllä olis ollu antibiootin aika. :( Sillä on varmaan ollut miljoona kanyyliä tämän vajaan kolmen viikon aikana sairaalassa. :( Kaksi tuntia siinä sitten meni melkei kunnes uusi saatiin laitettua, tällä kerralla pään vasemmalle puolelle, suntti on oikealla. Saipahan kädestä sen paksun "tukitukon" pois että pääsee noita omia bodeja ym. käyttämään. :) Meinasin laittaa Minille myös mekon, mutta enpäs laittanutkaan kun jäi laittamatta jostain syystä.
Mini on nyt nukkunut klo 4-8:30, ihan hyviä pätkiä. :)
Mini ei kauheesti välitä sillä oikeella kyljellä olemisesta, onkohan pään haava vielä kipeä vai tuntuukohan suntti siellä ilkeelle... Tiedä häntä. Kaipa se oppii olemaan niinkin päin, ja entäs sitten mikä autuus mahtaa olla kun Mini saa olla selällään? :)
Neurokirurgit antoi luvan lopettaa toisen antibiootin ja toista pitää vielä jatkaa haavan ja katetrin takia ennaltaehkäisevänä. Hoitaja soitti äsken lasten urologille pissakatetriasiasta... Ohjeena on nyt että kestokatetri saisi olla niin kauan kunnes pissan tulo sen kautta normalisoituu. Sitä kun nyt viime yön jälkeen ei ole tullut juuri ollenkaan! Klo 2-9 välillä vain 15ml ! Herää kysymys mistä se johtuu? :o Sitten kun kestokatetri otetaan pois, tehdään vaippapunnitukset että nähdään paljon pissaa tulee. Sitten jos sitä ei tule ollenkaan tai riittävästi, niin sitten alkaisi kertakatetroinnit. Mammaa jännittää jo valmiiksi! Asia on kyllä teoriassa hallussa, mutta käytännössä ei mamma ole tehnyt sitä. Kyseessä vielä kun on pieni vauva, niin se varmaan tuo omat haasteensa... Mutta turha sitä asiaa on etukäteen murehtia, katotaan sit miltä tuntuu kun sen aika on...
Pään ultra meinas unohtua tältä päivältä ellei Mamma olis ottanut asiaa puheeksi hoitajan kanssa... No siellä oli onneksi kaikki ennallaan toissapäiväiseen nähden. Pissa-asian vuoksi pyydettiin ultraajaa katsomaan rakkoon, joka olikin täynnä pissaa ja katetri näkyi olevan hyvin paikallaan. Ultraajakin yritti huuhdella katetria tuloksetta. Osastolle palattuamme otettiin kestokatetri pois ja se olikin tukossa! Kertakaterilla tyhjennettiin rakko josta tuli 120ml pissiä! Melkoinen määrä noin pieneltä ihmiseltä... nyt ei uutta kestokatetria laitettu enää. On se vaan helpompaa nostella ja hoitaa nyt Miniä kun ei roiku kaikenmaailman letkut mukana... :)
Mamma kävi illalla kuuden jälkeen viereisellä huoltoasemalla maito- ja eväsostoksilla. Mini nukkui kiltisti kuulemma sillä välin. Mamma kerkes kattoa vielä salkkaritkin ennenkuin Mini heräsi. :) Nukuttiin muuten Minin kanssa vierekkäin 2h päiväunet klo 15-17. :) Tekipä hyvää!
Mamma mietti tossa että mihin nämä päivät oikein menee? SUnnuntaina tulee 3 viikkoa sairaalassa oloa, maanantaina Mini taas täyttää 3 viikkoa <3 Iskä oli kysynyt ensimmäisiä kummeja Minille, jotka oli lupautuneet kuulemma. Ihanaa. :) Vielä pitäis kysyä yhtä joka on päätetty jo, ja sit miettiä mahdollisia 1-2 kummia vielä. :)
Miniltä oli taas vaihteeksi mennyt kanyyli pieleen, kun kahden aikoja yöllä olis ollu antibiootin aika. :( Sillä on varmaan ollut miljoona kanyyliä tämän vajaan kolmen viikon aikana sairaalassa. :( Kaksi tuntia siinä sitten meni melkei kunnes uusi saatiin laitettua, tällä kerralla pään vasemmalle puolelle, suntti on oikealla. Saipahan kädestä sen paksun "tukitukon" pois että pääsee noita omia bodeja ym. käyttämään. :) Meinasin laittaa Minille myös mekon, mutta enpäs laittanutkaan kun jäi laittamatta jostain syystä.
Mini on nyt nukkunut klo 4-8:30, ihan hyviä pätkiä. :)
Mini ei kauheesti välitä sillä oikeella kyljellä olemisesta, onkohan pään haava vielä kipeä vai tuntuukohan suntti siellä ilkeelle... Tiedä häntä. Kaipa se oppii olemaan niinkin päin, ja entäs sitten mikä autuus mahtaa olla kun Mini saa olla selällään? :)
Neurokirurgit antoi luvan lopettaa toisen antibiootin ja toista pitää vielä jatkaa haavan ja katetrin takia ennaltaehkäisevänä. Hoitaja soitti äsken lasten urologille pissakatetriasiasta... Ohjeena on nyt että kestokatetri saisi olla niin kauan kunnes pissan tulo sen kautta normalisoituu. Sitä kun nyt viime yön jälkeen ei ole tullut juuri ollenkaan! Klo 2-9 välillä vain 15ml ! Herää kysymys mistä se johtuu? :o Sitten kun kestokatetri otetaan pois, tehdään vaippapunnitukset että nähdään paljon pissaa tulee. Sitten jos sitä ei tule ollenkaan tai riittävästi, niin sitten alkaisi kertakatetroinnit. Mammaa jännittää jo valmiiksi! Asia on kyllä teoriassa hallussa, mutta käytännössä ei mamma ole tehnyt sitä. Kyseessä vielä kun on pieni vauva, niin se varmaan tuo omat haasteensa... Mutta turha sitä asiaa on etukäteen murehtia, katotaan sit miltä tuntuu kun sen aika on...
Pään ultra meinas unohtua tältä päivältä ellei Mamma olis ottanut asiaa puheeksi hoitajan kanssa... No siellä oli onneksi kaikki ennallaan toissapäiväiseen nähden. Pissa-asian vuoksi pyydettiin ultraajaa katsomaan rakkoon, joka olikin täynnä pissaa ja katetri näkyi olevan hyvin paikallaan. Ultraajakin yritti huuhdella katetria tuloksetta. Osastolle palattuamme otettiin kestokatetri pois ja se olikin tukossa! Kertakaterilla tyhjennettiin rakko josta tuli 120ml pissiä! Melkoinen määrä noin pieneltä ihmiseltä... nyt ei uutta kestokatetria laitettu enää. On se vaan helpompaa nostella ja hoitaa nyt Miniä kun ei roiku kaikenmaailman letkut mukana... :)
Mamma kävi illalla kuuden jälkeen viereisellä huoltoasemalla maito- ja eväsostoksilla. Mini nukkui kiltisti kuulemma sillä välin. Mamma kerkes kattoa vielä salkkaritkin ennenkuin Mini heräsi. :) Nukuttiin muuten Minin kanssa vierekkäin 2h päiväunet klo 15-17. :) Tekipä hyvää!
Mamma mietti tossa että mihin nämä päivät oikein menee? SUnnuntaina tulee 3 viikkoa sairaalassa oloa, maanantaina Mini taas täyttää 3 viikkoa <3 Iskä oli kysynyt ensimmäisiä kummeja Minille, jotka oli lupautuneet kuulemma. Ihanaa. :) Vielä pitäis kysyä yhtä joka on päätetty jo, ja sit miettiä mahdollisia 1-2 kummia vielä. :)
torstai 29. maaliskuuta 2012
Mini tasan 4kg ja bye bye napatynkä!
Kaikki haavat siistejä, paitsi selässä oleva oikealle kaartuva osa punoittaa hieman, mutta lääkärin mukaan asia ok, ei tulehduksen merkkejä.
Viereiseen huoneeseen on tullut myös pikkuinen vauva, ja juoksen aina meidän huoneeseen kun se itkee, kun luulen että se on Mini. :D Niillä on kyllä hieman samantyyliset itkut...
Päivällä kävi neurokirurgi (tarviikohan sitä muuten mainita kun joka päivä käy kuitenkin neurokirurgi ja plastikkakirurgi lähes joka päivä...). Oli puhe että antibiootteja voisi lopetella sitten kun kestokatetrin saisi pois. Minillä on ollut siis 1. leikkauksesta lähtien kestokatetri. Tämän poisto olisi mahdollisesti huomena... Ja n. 6h poistosta olisi virtsateiden ultra.
Tänään muuten irtosi Miniltä napatynkä! Mamma ei kylläkään nähnyt tapahtunutta, kun hoitajat olivat vaihtaneet vaipan ja se oli ollu irronneena siellä vaipassa. Illalla sitten Miniltä ei tullut pissaa katetrista, vaikka kokeiltiin eri asentoja, huuhdeltiin katetria ym. mutta pissa oli jossain piilossa. Sitten sitä alkoi tulemaan yhtäkkiä n. 30ml kerralla. Eilen illalla oli muuten sama homma, paitsi katetria ei huuhdottu, vaan pissa yhtäkkiä rupesi tulemaan sieltä. Silloin tulikin sitten 100ml kerralla. Jospa tuo katetri nyt toimisi yön vielä hyvin, jos sen kerran huomena voisi ehkä ottaa pois.
Nyt onkin mamman salkkariaika, Mini nukkuukin mamman sängyssä niin leveästi, ettei mamma mahdu edes viereen. :D No, tarkoitus olikin antaa Minin nukkua siinä seuraavaan syöttöön asti ja sen jälkeen laittaa Mini omaan sänkyyn nukkumaan. Ja tarkoitus olisi jatkaa tätä tyyliä kotonakin, että Mini nukkuisi alusta asti omassa sängyssä. Ja yösyötöt hoidetaan isutalteen, koska sen tietää jo Pikkunäliksen ajoista, että jos yöllä syöttää sängyssä maaten, jää vauvakin sitten loppuyöksi viereen ja kohta se ei muualla nukukkaan.. :p Paitsi täällä ollessa olen kylläkin kahtena yönä aamuyöstä ottanut Minin viereen 5-6 aikoja kun se on syöpötellyt ½-1h välein... Aamutankkausta "parhaimmillaan".
Viereiseen huoneeseen on tullut myös pikkuinen vauva, ja juoksen aina meidän huoneeseen kun se itkee, kun luulen että se on Mini. :D Niillä on kyllä hieman samantyyliset itkut...
Päivällä kävi neurokirurgi (tarviikohan sitä muuten mainita kun joka päivä käy kuitenkin neurokirurgi ja plastikkakirurgi lähes joka päivä...). Oli puhe että antibiootteja voisi lopetella sitten kun kestokatetrin saisi pois. Minillä on ollut siis 1. leikkauksesta lähtien kestokatetri. Tämän poisto olisi mahdollisesti huomena... Ja n. 6h poistosta olisi virtsateiden ultra.
Tänään muuten irtosi Miniltä napatynkä! Mamma ei kylläkään nähnyt tapahtunutta, kun hoitajat olivat vaihtaneet vaipan ja se oli ollu irronneena siellä vaipassa. Illalla sitten Miniltä ei tullut pissaa katetrista, vaikka kokeiltiin eri asentoja, huuhdeltiin katetria ym. mutta pissa oli jossain piilossa. Sitten sitä alkoi tulemaan yhtäkkiä n. 30ml kerralla. Eilen illalla oli muuten sama homma, paitsi katetria ei huuhdottu, vaan pissa yhtäkkiä rupesi tulemaan sieltä. Silloin tulikin sitten 100ml kerralla. Jospa tuo katetri nyt toimisi yön vielä hyvin, jos sen kerran huomena voisi ehkä ottaa pois.
Nyt onkin mamman salkkariaika, Mini nukkuukin mamman sängyssä niin leveästi, ettei mamma mahdu edes viereen. :D No, tarkoitus olikin antaa Minin nukkua siinä seuraavaan syöttöön asti ja sen jälkeen laittaa Mini omaan sänkyyn nukkumaan. Ja tarkoitus olisi jatkaa tätä tyyliä kotonakin, että Mini nukkuisi alusta asti omassa sängyssä. Ja yösyötöt hoidetaan isutalteen, koska sen tietää jo Pikkunäliksen ajoista, että jos yöllä syöttää sängyssä maaten, jää vauvakin sitten loppuyöksi viereen ja kohta se ei muualla nukukkaan.. :p Paitsi täällä ollessa olen kylläkin kahtena yönä aamuyöstä ottanut Minin viereen 5-6 aikoja kun se on syöpötellyt ½-1h välein... Aamutankkausta "parhaimmillaan".
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Keskiviikkopäivää ja suntin säätöä
Viime yö meni kivasti Minin kanssa. Mini söi illalla viimeisen kerran 22:30 aikoihin, sitten kahden aikoja ja neljältä. Sitten alkoikin aamutankkaus, eli tissiä klo 4:30, 5, 5:30 kunnes mamma otti pienen viereen syömään ja nukuttiin aamuun asti. Tai mamma oikeastaan heräsi puoli kahdeksan aikoja, Mini jatkoi unia puoli kymmeneen. :) Kymmeneltä oli aivojen ultra, siellä kaikki ok. Vielä ultran jälkeen Mini otti pienet torkut ja heräsi vasta siihen kun plastikkakirurgi tuli katsomaan haavan, joka oli myöskin ok. Seuraava tarkistus perjantaina.
Tehtiin muuten syöttöpunnitus Minille pitkästä aikaa, niin 120ml sen mukaan oli Mini syönyt tissistä. Ensimmäisen rinnan jälkeen tosin paino oli laskenyt 30g... Mammalla on ilmeisesti jotain laihdutusmaitoa, koska ei ole eka kerta kun syöttöpunnituksissa Minin paino onkin laskenut hieman. ;)
Neurokirurgeja kävi kaksin kappalein ennen klo 11 ja he säätivät sunttia 0,5 -> 1,0. Melko jännä vehje millä he ensin katsoivat säädön ja magneetilla käänsivät uuden säädön. Pitää muistaa muuten aina jatkossa MRI:n tai RTG:n jälkeen tarkistaa suntin säätö ettei se ole muuttunut. Em. asiat voi vaikuttaa niihin säätöihin.
Käytiin Mi nin kanssa kruisailemassa vaunuilla ala-aulassa ja muualakin sairaalassa ekaa kertaa. Kävin samalla maitoa Sanni-kaupasta joka on täällä KYS:n sairaalassa. Sellainen pieni putiikki missä on jotain ruokatavaroita ym.
Mummeli, Bonnari, Iskä ja Pikkunälis tuli puoli kahden aikoja Mammaa ja Miniä katsomaan. Sitten lähdettiin porukalla (kaikki paitsi Mini tietenkään) kaupalle täydentämään mamman eväsvarastoja. Sitten tultiin osastolle takas ja ihmeteltiin Miniä kuinka se on suloinen... Pikkunäliskin silitteli taas Miniä päästä ja kädestä tosi nätisti, eikä vielä ainakana ole ilmaissut mustasukkaisuuttaan... Pikkunälis työnti mamman kanssa yhdessä Miniä vaunuissa täällä osastolla, ja työnteli hän nukkeakin ihanissa vanhanaikaisissa puisissa nukenvaunuissakin.
Tehtiin muuten syöttöpunnitus Minille pitkästä aikaa, niin 120ml sen mukaan oli Mini syönyt tissistä. Ensimmäisen rinnan jälkeen tosin paino oli laskenyt 30g... Mammalla on ilmeisesti jotain laihdutusmaitoa, koska ei ole eka kerta kun syöttöpunnituksissa Minin paino onkin laskenut hieman. ;)
Neurokirurgeja kävi kaksin kappalein ennen klo 11 ja he säätivät sunttia 0,5 -> 1,0. Melko jännä vehje millä he ensin katsoivat säädön ja magneetilla käänsivät uuden säädön. Pitää muistaa muuten aina jatkossa MRI:n tai RTG:n jälkeen tarkistaa suntin säätö ettei se ole muuttunut. Em. asiat voi vaikuttaa niihin säätöihin.
Käytiin Mi nin kanssa kruisailemassa vaunuilla ala-aulassa ja muualakin sairaalassa ekaa kertaa. Kävin samalla maitoa Sanni-kaupasta joka on täällä KYS:n sairaalassa. Sellainen pieni putiikki missä on jotain ruokatavaroita ym.
Mummeli, Bonnari, Iskä ja Pikkunälis tuli puoli kahden aikoja Mammaa ja Miniä katsomaan. Sitten lähdettiin porukalla (kaikki paitsi Mini tietenkään) kaupalle täydentämään mamman eväsvarastoja. Sitten tultiin osastolle takas ja ihmeteltiin Miniä kuinka se on suloinen... Pikkunäliskin silitteli taas Miniä päästä ja kädestä tosi nätisti, eikä vielä ainakana ole ilmaissut mustasukkaisuuttaan... Pikkunälis työnti mamman kanssa yhdessä Miniä vaunuissa täällä osastolla, ja työnteli hän nukkeakin ihanissa vanhanaikaisissa puisissa nukenvaunuissakin.
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Back to Lasten kirurgiselle osastolle.
Viime yö meni vauvateholla siis tarkkailussa. Mini sai illalla Fentanyl-boluksen kun oli tosi kipeä, alkoi kesken tissittelynkin itkeä hyvin raastavaa kipuitkua. Sitten helpotti, ja Mini nukkuikin puoli kahteen yöllä, eli n. 3,5h. Kahden aikoja ruokailun jälkeen Perfalcan-lääke iv:sti ja puoli seirsemän taas syöntiaika. Sellainen oli se yö, ihan hyvät pätkät Mini nukkui. :) (ja mamma!)
Aamulla 7 jälkeen siirryimme takaisin lasten kirurgiselle osastolle, Annika-hoitajan saattelemana. Mamma pääsi aamupalalle, siellä olikin Lauri-poika 11kk äitinsä kanssa. Laurin äidin kanssa juttelimme eilenkin pitkähkön tovin. Aamupäivästä he kotiutuivat.
Tänään leikannut kirurgi tulee kertomaan leikkauksesta. Mammaa muuten hieman pelottaa tuo suntti-asia. Huomeenko jos siinä onkin jotain hämminkiä?
Pari plastikkakirurgia kävi katsomassa puoli 10 jälkeen Minin haavan ja vaihtamassa sidokset. Haava oli siisti eikä sitä oltu nyt avattu kokonaan edes. Plastikkakirurgi antoi luvan, että Mini saa olla lyhyitä aikoja oikealla kyljellä, tähän asti oltiin siis makoiltu masullaan ja vasemmalla kyljellä. Edistystä tämäkin. :)
Mini oli aika ihmeissään kun hoitojen yhteydessä hänet laitettiin oikealle kyljelle. Näytti että hän yuritti koko ajan kääntyä toiselle kyljelle takaisin. Hassuli vauveli. <3 :)
Mini tuntuu olevan vieläkin kivulias, Panadolia saa suun kautta kipuun.
Neurokirurgi Joona ja joku toinen kävivät kurkkaamassa Miniä iltapäivällä ja antoivat hekin luvan olla lyhyitä aikoja oikealla kyljellä. Nyt mammakin uskoo kun molemmat kirurgit on sanoneet samaa :) Vaikkakin mamma vielä arkailee asian suhteen, että vielä imetys tapahtukoon entisillä sallituilla asennoilla...
Kanyylikin oli mennyt pieleen kun antibiootin aika olisi ollut. Eipä ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta! Lastenlääkäri Ville (vauvateholta) yritti laittaa kanyylia, mutta ei onnistunut. Päähän kun ei yrittänytkään suntuin vuoksi, ettei se infektoituisi. Lastenlääkäri Kirsi tuli sitten laittamaan sen vas. kyynärtaipeeseen että saadaan Minille antibiootit annettua.
On se Mini vaan sitkeä sissi ja niin ihana vauva. <3
Miniltä tuli muuten ensimmäiset kyyneleet tänään. <3 :')
Aamulla 7 jälkeen siirryimme takaisin lasten kirurgiselle osastolle, Annika-hoitajan saattelemana. Mamma pääsi aamupalalle, siellä olikin Lauri-poika 11kk äitinsä kanssa. Laurin äidin kanssa juttelimme eilenkin pitkähkön tovin. Aamupäivästä he kotiutuivat.
Tänään leikannut kirurgi tulee kertomaan leikkauksesta. Mammaa muuten hieman pelottaa tuo suntti-asia. Huomeenko jos siinä onkin jotain hämminkiä?
Pari plastikkakirurgia kävi katsomassa puoli 10 jälkeen Minin haavan ja vaihtamassa sidokset. Haava oli siisti eikä sitä oltu nyt avattu kokonaan edes. Plastikkakirurgi antoi luvan, että Mini saa olla lyhyitä aikoja oikealla kyljellä, tähän asti oltiin siis makoiltu masullaan ja vasemmalla kyljellä. Edistystä tämäkin. :)
Mini oli aika ihmeissään kun hoitojen yhteydessä hänet laitettiin oikealle kyljelle. Näytti että hän yuritti koko ajan kääntyä toiselle kyljelle takaisin. Hassuli vauveli. <3 :)
Mini tuntuu olevan vieläkin kivulias, Panadolia saa suun kautta kipuun.
Neurokirurgi Joona ja joku toinen kävivät kurkkaamassa Miniä iltapäivällä ja antoivat hekin luvan olla lyhyitä aikoja oikealla kyljellä. Nyt mammakin uskoo kun molemmat kirurgit on sanoneet samaa :) Vaikkakin mamma vielä arkailee asian suhteen, että vielä imetys tapahtukoon entisillä sallituilla asennoilla...
Kanyylikin oli mennyt pieleen kun antibiootin aika olisi ollut. Eipä ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta! Lastenlääkäri Ville (vauvateholta) yritti laittaa kanyylia, mutta ei onnistunut. Päähän kun ei yrittänytkään suntuin vuoksi, ettei se infektoituisi. Lastenlääkäri Kirsi tuli sitten laittamaan sen vas. kyynärtaipeeseen että saadaan Minille antibiootit annettua.
On se Mini vaan sitkeä sissi ja niin ihana vauva. <3
Miniltä tuli muuten ensimmäiset kyyneleet tänään. <3 :')
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Leikkaus numero 3.
Huhhuh täytyy sanoa. Mitä kaikkea Mini-raukka on joutunut kokemaan pienen elämänsä aikana, ja mitä vielä on edessä...? Ei ole helppoa mammallekkaan täytyy myöntää.
Neurokirurgi Joona leikkausvuorossa tällä erää plastikkakirurgin kanssa. Anestesialääkärinä Timo. Kirurgit olivat soitelleet tänään ympäri Suomea eri plastikka- ja neurokirurgeille kysyäkseen vinkkejä miten fistelin/haavan saisi kuntoon. Eipä kollut kellään kuulemma mitään uutta ideaa. Kunnes joku Helsingin neurokirurgi oli keksinyt, että likvor tulee niin paineella selästä, että se raivaa tiensä ohuen ihon ja kalvon läpi. Eli suntin asennus voisi auttaa. Joten nyt samoilla nukutuksilla Minille asennetaan suntti sekä haava tarkastetaan ja tiivistetään. Jospa tämä kolmas leikkaus toden sanoisi... Pelottaa. Ja bumerangina vauvateholle takaisin.
Leikkaus numero 3
Mini lähti leikkaussaliin n. klo 12:30 ja kelo 17:40 soitti Mila vauvateholta, että Mini on tullut. Mamma oli vauvateholla klo 18 aikoja ja Mini olikin jo extuboitu hengityskoneesta pois. <3 Pian ensimmäinen ateria tissistä sen jälkeen. Yö vielä tarkkailussa vauvateholla, ja mamma pääsikin vanhempainhuoneeseen, lähelle rakasta pientä Miniä. <3
Tässä kolmannessa leikkauksessa Mini sai siis suntin samalla, ihan hyvä toisaalta että samalla nukuksella sen sai, jos sen kuitenkin ehkä olisi joutunut jossain vaiheessa laittamaan... Ja neurokirurgi sanoi, että suntti saattaa olla väliaikainen, tai sitten pysyvä. Katsotaan tilanteen mukaan.
Neurokirurgi Joona leikkausvuorossa tällä erää plastikkakirurgin kanssa. Anestesialääkärinä Timo. Kirurgit olivat soitelleet tänään ympäri Suomea eri plastikka- ja neurokirurgeille kysyäkseen vinkkejä miten fistelin/haavan saisi kuntoon. Eipä kollut kellään kuulemma mitään uutta ideaa. Kunnes joku Helsingin neurokirurgi oli keksinyt, että likvor tulee niin paineella selästä, että se raivaa tiensä ohuen ihon ja kalvon läpi. Eli suntin asennus voisi auttaa. Joten nyt samoilla nukutuksilla Minille asennetaan suntti sekä haava tarkastetaan ja tiivistetään. Jospa tämä kolmas leikkaus toden sanoisi... Pelottaa. Ja bumerangina vauvateholle takaisin.
Leikkaus numero 3
Mini lähti leikkaussaliin n. klo 12:30 ja kelo 17:40 soitti Mila vauvateholta, että Mini on tullut. Mamma oli vauvateholla klo 18 aikoja ja Mini olikin jo extuboitu hengityskoneesta pois. <3 Pian ensimmäinen ateria tissistä sen jälkeen. Yö vielä tarkkailussa vauvateholla, ja mamma pääsikin vanhempainhuoneeseen, lähelle rakasta pientä Miniä. <3
Tässä kolmannessa leikkauksessa Mini sai siis suntin samalla, ihan hyvä toisaalta että samalla nukuksella sen sai, jos sen kuitenkin ehkä olisi joutunut jossain vaiheessa laittamaan... Ja neurokirurgi sanoi, että suntti saattaa olla väliaikainen, tai sitten pysyvä. Katsotaan tilanteen mukaan.
lauantai 24. maaliskuuta 2012
Enää ei ahdista niin paljoa.
Pikkunälis ja iskä kävi eilen Miniä ja mammaa katsomassa. Pikkunälis näki siis ensimmäistä kertaa pikkusiskonsa. <3 Kahden jälkeen olivat täällä sairaalalla...
Eilen klo 13 aikoja kävi neurokirurgi Mikael ja plastikkakirurgi katsomassa haavan, ja se oli siisti. Kolmen aikoja vaihdoin Minin vaipan, sidokset olivat ok. Kuuden aikoja ne olikin jo ihan märät. Soitettiin neurokirurgille ja seitsemän jälkeen hän tuli katsomaan haavan. Mini lähtikin lisätikkien laittoon taas ja hyvin meni sokerilitkun voimalla. :) Ei tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä antaa. Olisko tissimaidollakin ollut osuutta tytön tyytyväisyyteen... ;) Toimenpiteessä meni vain reilu puoli tuntia ja Mini.vauva pääsikin heti aterioimaan palatessaan.
Nyt viime yönä (pe-la) vuotoa ei ole ainakaan vielä tullut, jospa nuo tikit auttaisivat ettei taas tarvitsisi leikata ja aukoa haavaa... Mutta klo 8:30 sidokset näyttivät jälleen märältä. :(
Klo 12 aikoja kävi neurokirurgi Mikael katsomassa ja sanoi, että sidokset saa olla huomiseen ja sitten vasta avataan ne. Ja että hyvältä näyttää hänen mielestään, Likvor-vuoto haavasta on kuulemma aika yleistä tässä tapauksessa kun kalvoja on vaikea saada niin tiiviiksi. Ja hengenvaaraa ei ole kuitenkaan. Kivi vierähti mamman sydämeltä. <3
Eilen klo 13 aikoja kävi neurokirurgi Mikael ja plastikkakirurgi katsomassa haavan, ja se oli siisti. Kolmen aikoja vaihdoin Minin vaipan, sidokset olivat ok. Kuuden aikoja ne olikin jo ihan märät. Soitettiin neurokirurgille ja seitsemän jälkeen hän tuli katsomaan haavan. Mini lähtikin lisätikkien laittoon taas ja hyvin meni sokerilitkun voimalla. :) Ei tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä antaa. Olisko tissimaidollakin ollut osuutta tytön tyytyväisyyteen... ;) Toimenpiteessä meni vain reilu puoli tuntia ja Mini.vauva pääsikin heti aterioimaan palatessaan.
Nyt viime yönä (pe-la) vuotoa ei ole ainakaan vielä tullut, jospa nuo tikit auttaisivat ettei taas tarvitsisi leikata ja aukoa haavaa... Mutta klo 8:30 sidokset näyttivät jälleen märältä. :(
Klo 12 aikoja kävi neurokirurgi Mikael katsomassa ja sanoi, että sidokset saa olla huomiseen ja sitten vasta avataan ne. Ja että hyvältä näyttää hänen mielestään, Likvor-vuoto haavasta on kuulemma aika yleistä tässä tapauksessa kun kalvoja on vaikea saada niin tiiviiksi. Ja hengenvaaraa ei ole kuitenkaan. Kivi vierähti mamman sydämeltä. <3
torstai 22. maaliskuuta 2012
Mamman mietteitä
Tämä teksti on kirjoitettu 22.3.
Harmittaa kun ennen tätä en ole kirjoittanut ylös ajatuksiani, eikä niitä enää muista niin hyvin jälkeenpäin. Hyvä jos parin tunnin päästä muistaa millainen mieli on ollut hetki sitten.
Siirryimme siis tänään Minin kanssa lasten kirurgiselle osastolle vauvateholta, Mila-hoitajan saattelemana. Mila on yksi "omimmilta tuntuneista" hoitajista vauvateholla. Mammalla tosi haikea mieli, jopa hieman itketti kun siirryimme. Vauvateholle kun jäi kaikki tutut hoitajatja vanhemmat joiden kanssa tuli jaettua jonkunverran ajatuksia. Hoitajista tosiaan eniten "omilta" tuntui Mila, Katja, Nelli ja Paula. Toki muutkin olivat mukavia, mutta nuo edellämainitut jäivät eniten mieleen.
Vauvatehoaikaa...
Vauvateholla majailimme huoneessa 3. Samassa huoneessa pisimpään oli Kaksospojat, jotka syntyivät rv 33 muistaakseni. Painoivat kai yhteensä saman verran kuin Mini syntyessään. ;) Kaksospoikien vanhempien kanssa tuli muutamia kertoja juteltua, isän kanssa ehkä enemmän, mutta loppuajasta hieman myös äidin.
Mamma "kotiutui" osastolta perjantaina, ja pääskin sitten tehon vanhempain huoneeseen ensimmäisiksi kolmeksi yöksi. Sen jälkeen kolme yötä potilashotellissa, ja sitten siirto kirran osastolle, jossa Mini ja mamma sai oman huoneen. :)
Kun menimme vauvateholle 12.3. Minin syntymän jälkeen, huone oli tosi rauhallinen. Siellä oli vaan yhdet toiset kaksoset. Joka päivä sinne kuitenkin tuli uusia vauvoja ja osa oli vain vähän aikaa. Silloin kun me siirryimme lasten kirurgiselle osastolle, huoneessa oli Kaksospojat, yksi keskostyttö, Keski-Suomesta joku tyttö joka oli siirtynyt Keski-Suomen keskussairaalasta. Keski-Suomen tyttö ja Mini odottelivat samaan aikaan leikkausta 21.3. Minin ensimmäinen leikkaus oli siis 13.3., ja toinen leikkaus 21.3. koska haavasta tihkui likvoria.
Kaksi ensimmäistä leikkausta...
Ensimmäinen leikkaus oli siis 13.3. Ja viiden aikaan illalla leikkauksen jälkeen Mamma ja iskä pääsivät vauvateholle katsomaan pientä Miniä. Leikkaus meni hyvin. Oli jos jonkunlaista letkua ja piuhaa; hengityskone, lämpökaappi, saturaatio-, ekg- ym. seurannat, kanyylit ym.
Ensimmäisen maitoaterian Mini sai 14.3. nenämahaletkusta. Samana päivänä mamma sai Minin kenguruhoitoon, vaikka Mini oli vielä hengityskoneessa ja unessa vahvojen lääkkeiden vuoksi. Mamma ihan liikuttui onnesta kun tuntui niin hyvältä saada oma Mini syliin. <3 Samaan aikaan radiosta soi Jukka Pojan Silkkii-kappale. Mini oli hengityskoneessa 15.3. asti. Ja 15.3. sait suun kautta maitoaterian pullosta, ja samana iltana pääsi jo rinnalle. Mini selvästi hokasi homman heti. :) Perjantaina 16.3. otettiin nenämahaletku pois kun ruokailut onnistuivat tissistä niin hyvin. :) Alkuun tehtiin syöttöpunnituksia, mutta ne lopetettiin melko pian kun ei jäänyt epäilyksen sijaa saako Mini tarpeeksi ruokaa. Lauantaina sitten Mini pääsi jo tavalliseen pinnasänkyyn, pois Kirahvi-kaapista.
Ensimmäisen leikkauksen jälkeen haavasidokset alkoivat kuitenkin kastua nopeaan tahtiin, mutta alkuun plastikkakirurgi Leena oli sitä mieltä, että se on hikeä mitä sinne kalvon alle tulee. Sitä seurailtiin kunnes seuraavana maanantaina neurokirurgi Susanna totesi, että vuoto onkin likvoria. Vuotokohtaan laitettiin 4 lisäommelta, mutta se tihkutti edelleen.
Tiistaina neurokirurgi teki päätöksen uudesta leikkauksesta, toinen leikkaus olisi keskiviikkona 21.3. Mini oli siis ravinnotta keskiviikkona aamu neljästä asti. Keskiviikko oli rankka päivä sekä mammalle että Minille. Puoli 10 (tai puoli 11, en muista tarkkaan) anestesialääkäri tuli sanomaan, että tunnin päästä saattaisi päästä saliin ja leikkaukseen. Mutta siihen väliin tuli joku kiireellinen tapaus, ja todellisuudessa Mini pääsi vasta puoli viiden aikoja illalla leikkuriin.
Mamman oli pakko lähteä potilashotellille nukkumaan neljän aikaan, koska yöunet olivat jääneet vajaaseen neljään tuntiin. Todellisuudessa uni ei heti tullutkaan, vaan ensin piti käydä saunassa, syödä ja sitten vasta uni tuli. Mammaa nukutti pari tuntia ja 19:30 maissa vauvateholta soitettiin, että Mini tulisi pian leikkauksesta. Leikkaus oli mennyt hyvin, paitsi intuboinnissa oli ongelmia, putki ei ollut mennyt toiseen sieraimeen ollenkaan ja toiseenkin hieman hankalasti. Mini oli "hieman" jäähtynyt leikkauksessa, ruumiinlämpö oli vain 33.6 astetta. Mini saikin lämpöpussin jalkojen päälle, lämpövesipullot sivuille ja pääsi vielä avaruuslakanan sisään. Aamuun mennessä lämpö oli jo normaali. Katja-hoitaja oli yövuorossa.
Aamulla viiden aikoja Mini pääsi jo hengityskoneesta pois ja ensimmäisen tissiaterian sai n. klo 15 "pienen" herättelyoperaation jälkeen. Siihen tarvittiin vaan Mila-hoitajan hellä syli, niin johan alkoi Mini heräillä. ;) Ja sitten siirryttiinkin jo lasten kirurgiselle osastolle. Alunperinhän meidän piti jo maanantaina siirtyä sinne osastolle.
Harmittaa kun ennen tätä en ole kirjoittanut ylös ajatuksiani, eikä niitä enää muista niin hyvin jälkeenpäin. Hyvä jos parin tunnin päästä muistaa millainen mieli on ollut hetki sitten.
Siirryimme siis tänään Minin kanssa lasten kirurgiselle osastolle vauvateholta, Mila-hoitajan saattelemana. Mila on yksi "omimmilta tuntuneista" hoitajista vauvateholla. Mammalla tosi haikea mieli, jopa hieman itketti kun siirryimme. Vauvateholle kun jäi kaikki tutut hoitajatja vanhemmat joiden kanssa tuli jaettua jonkunverran ajatuksia. Hoitajista tosiaan eniten "omilta" tuntui Mila, Katja, Nelli ja Paula. Toki muutkin olivat mukavia, mutta nuo edellämainitut jäivät eniten mieleen.
Vauvatehoaikaa...
Vauvateholla majailimme huoneessa 3. Samassa huoneessa pisimpään oli Kaksospojat, jotka syntyivät rv 33 muistaakseni. Painoivat kai yhteensä saman verran kuin Mini syntyessään. ;) Kaksospoikien vanhempien kanssa tuli muutamia kertoja juteltua, isän kanssa ehkä enemmän, mutta loppuajasta hieman myös äidin.
Mamma "kotiutui" osastolta perjantaina, ja pääskin sitten tehon vanhempain huoneeseen ensimmäisiksi kolmeksi yöksi. Sen jälkeen kolme yötä potilashotellissa, ja sitten siirto kirran osastolle, jossa Mini ja mamma sai oman huoneen. :)
Kun menimme vauvateholle 12.3. Minin syntymän jälkeen, huone oli tosi rauhallinen. Siellä oli vaan yhdet toiset kaksoset. Joka päivä sinne kuitenkin tuli uusia vauvoja ja osa oli vain vähän aikaa. Silloin kun me siirryimme lasten kirurgiselle osastolle, huoneessa oli Kaksospojat, yksi keskostyttö, Keski-Suomesta joku tyttö joka oli siirtynyt Keski-Suomen keskussairaalasta. Keski-Suomen tyttö ja Mini odottelivat samaan aikaan leikkausta 21.3. Minin ensimmäinen leikkaus oli siis 13.3., ja toinen leikkaus 21.3. koska haavasta tihkui likvoria.
Kaksi ensimmäistä leikkausta...
Ensimmäinen leikkaus oli siis 13.3. Ja viiden aikaan illalla leikkauksen jälkeen Mamma ja iskä pääsivät vauvateholle katsomaan pientä Miniä. Leikkaus meni hyvin. Oli jos jonkunlaista letkua ja piuhaa; hengityskone, lämpökaappi, saturaatio-, ekg- ym. seurannat, kanyylit ym.
Ensimmäisen maitoaterian Mini sai 14.3. nenämahaletkusta. Samana päivänä mamma sai Minin kenguruhoitoon, vaikka Mini oli vielä hengityskoneessa ja unessa vahvojen lääkkeiden vuoksi. Mamma ihan liikuttui onnesta kun tuntui niin hyvältä saada oma Mini syliin. <3 Samaan aikaan radiosta soi Jukka Pojan Silkkii-kappale. Mini oli hengityskoneessa 15.3. asti. Ja 15.3. sait suun kautta maitoaterian pullosta, ja samana iltana pääsi jo rinnalle. Mini selvästi hokasi homman heti. :) Perjantaina 16.3. otettiin nenämahaletku pois kun ruokailut onnistuivat tissistä niin hyvin. :) Alkuun tehtiin syöttöpunnituksia, mutta ne lopetettiin melko pian kun ei jäänyt epäilyksen sijaa saako Mini tarpeeksi ruokaa. Lauantaina sitten Mini pääsi jo tavalliseen pinnasänkyyn, pois Kirahvi-kaapista.
Ensimmäisen leikkauksen jälkeen haavasidokset alkoivat kuitenkin kastua nopeaan tahtiin, mutta alkuun plastikkakirurgi Leena oli sitä mieltä, että se on hikeä mitä sinne kalvon alle tulee. Sitä seurailtiin kunnes seuraavana maanantaina neurokirurgi Susanna totesi, että vuoto onkin likvoria. Vuotokohtaan laitettiin 4 lisäommelta, mutta se tihkutti edelleen.
Tiistaina neurokirurgi teki päätöksen uudesta leikkauksesta, toinen leikkaus olisi keskiviikkona 21.3. Mini oli siis ravinnotta keskiviikkona aamu neljästä asti. Keskiviikko oli rankka päivä sekä mammalle että Minille. Puoli 10 (tai puoli 11, en muista tarkkaan) anestesialääkäri tuli sanomaan, että tunnin päästä saattaisi päästä saliin ja leikkaukseen. Mutta siihen väliin tuli joku kiireellinen tapaus, ja todellisuudessa Mini pääsi vasta puoli viiden aikoja illalla leikkuriin.
Mamman oli pakko lähteä potilashotellille nukkumaan neljän aikaan, koska yöunet olivat jääneet vajaaseen neljään tuntiin. Todellisuudessa uni ei heti tullutkaan, vaan ensin piti käydä saunassa, syödä ja sitten vasta uni tuli. Mammaa nukutti pari tuntia ja 19:30 maissa vauvateholta soitettiin, että Mini tulisi pian leikkauksesta. Leikkaus oli mennyt hyvin, paitsi intuboinnissa oli ongelmia, putki ei ollut mennyt toiseen sieraimeen ollenkaan ja toiseenkin hieman hankalasti. Mini oli "hieman" jäähtynyt leikkauksessa, ruumiinlämpö oli vain 33.6 astetta. Mini saikin lämpöpussin jalkojen päälle, lämpövesipullot sivuille ja pääsi vielä avaruuslakanan sisään. Aamuun mennessä lämpö oli jo normaali. Katja-hoitaja oli yövuorossa.
Aamulla viiden aikoja Mini pääsi jo hengityskoneesta pois ja ensimmäisen tissiaterian sai n. klo 15 "pienen" herättelyoperaation jälkeen. Siihen tarvittiin vaan Mila-hoitajan hellä syli, niin johan alkoi Mini heräillä. ;) Ja sitten siirryttiinkin jo lasten kirurgiselle osastolle. Alunperinhän meidän piti jo maanantaina siirtyä sinne osastolle.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Suuntana KYS
Tulimme siis 11.3. sunnuntaina KYS:n synnyttämättömien osastolle klo 11 aikoja, Setä jäi Pikkunäliksen kanssa kotiin. Lääkäri Maija-Riitta teki tutkimuksen ja kohdunsuu taisi olla pari senttiä auki ja puolikiinteä jos oikein muistan. Sain Prostaglandiinia(?) ja ne sitten illemmalla aiheuttivat muutamia supistuksia käyrälle (ja tuntuivatkin), jotka kyllä loppuivat kuin seinään. Iskä lähti kotia illansuussa ajelemaan, ja laitteli viestejä että tuntuuko että Mininälis voisi syntyä jo ensi yönä? Ei ainakaan nyt, vastasin. Tarkoitus olisi maanantaina synnytystä käynnistellä ja tiistaina olisi Mininäliksen selän sulkuleikkaus jos hän syntyy maanantaina. Neurokirurgit Arto ja Susanna olivat varautuneet leikkaamaan tiistaina.
Synnytys... (rv 39+3)
Maanantaina sitten aamusta olin taas käyrällä, ei supistuksia, Mininäliksen sykkeet hyvät. Klo 11 aikoja sain Klyxin ja siirryin osastolta synnytyssaliin. Siellä sitten ensin käyrälle, kaikki ok. Klo 12 aikoja tuli lääkäri tutkimaan, kohdunsuu 4cm ja kalvot puhkaistaan spiralilla. Lapsivettä ei kylläkään heti tule ulos, vasta sitten kun nousen sängystä, sitä hulahtaa enemmänkin. Sitä hulahtelee usein kun liikun sängystä ylös tai vaikka keinutuolista nousen. Pari tuntia kuulemma odotellaan supistuksia, ja jos ei ilmaannu, aloitetaan Oksitosiinitippa.
Soitan Iskälle, onko hän tulossa. Viimeinen näyttö koulusta ja Iskä oli väsynyt, mutta toki silti tulossa. Näyttö ei ollut mennyt kovin hyvin kuulemma, mutta ei erityisen huonostikaan kai.
Yhden jälkeen söin lounasta, eipä tunnu oikeastaan supistuksia. Kahden maita aloitettiin sitten tuo Oksitosiini. Iskäkin tuli kahden aikoja, oli salissa vähän aikaa seurana ja meni isien huoneeseen lepäämään. Itsekin yritin levätä, ei supista vieläkään. Kolmelta Oksitosiinia lisätään, supistuksia alkaa tulla pikkuhiljaa. Klo 16 supistuksia tulee alle 10min välein, ja ne tuntuu, mutta ovat siedettäviä... Otan lämpöpussin selkään kivunlievitykseksi, se auttaa jonkunverran. Syön päivällistä.
Klo 17:30 voi sanoa että synnytys on käynnissä jo hyvin, supistukset tulee n. 5 min välein ja istun kiikussa lämpöpussit selässä. Kätilö ehdottaa ilokaasua, jota päätän kokeilla. Se tekee humalaisen olon, joka menee kyllä nopeasti ohi. Iskä lukee Tekniikan maailmaa vaan... ;) Kuuden jälkeen sitten supistukset muuttuu kivuliaimmiksi ja siirryn sängylle ilokaasun turvin. Käyrässä hyvä vaihtelu, mutta Mininäliksen sydänäänet laskevat supistuksen aikana. Kohdunsuu 4cm auki. Puoli seitsemän aikoja pyydän Epiduraalipuudutuksen, jonka saan vähän yli seitsemän. Se auttaa noin vartissa. Kipua ei tunnu, mutta painontunnetta pyllypuolella. Muistelinkin niin. Anestesialääkäri passitti iskän kahville isien huoneeseen, halusi ilmeisesti työrauhan. Iskä sai tulla sitten puolen tunnin päästä takaisin.
Kahdeksan aikoja molemmat lepää, ja klo 20: 39 jälleen sisätutkimus: kohdunsuu 7cm auki. Kivut alkaa olla taas aika kovat, Epiduraalin lisäksi otan ilokaasua "reilulla kädellä", mutta se tekee osittain huonon olon. Tuntuu että kipu lamaannuttaa osin, en vastaillut enää kysymyksiin, yritin vain keskittyä että pystyisin edes jotenkin olemaan nahoissani. Iskä tulee levolta klo 21:03 ja ihmettelee kun synnytys alkaakin olla jo loppusuoralla. Kätilö tutkii, kohdunsuu jo täysin auki ja minua alkaa ponnistuttamaan. Outo tunne, sitä kun ei varsinaisesti tullut Pikkunäliksen synnytyksessä. Minun on vaikea olla, mutta onneksi kätilö antaa luvan ponnistaa. Ponnistusvaihe alkaa klo 21:20 ja kestää vain 4min. Pieni episiotomia leikataan vauvan vuoksi. Synnytyskertomuksessa lukee "21:24 syntyy virkeä tyttö". <3 Tämä meidän virkeä Mini-tyttö painoi 3830g ja päänympärys oli 35cm. <3 Pituutta ei voitu mitata.
Mininälis sai pehmeän syntymän, sanoi kätilö. Eipä tuo kauhean pehmeältä tuntunut, mutta pääasia, että Mininälis voi hyvin. Täytyy myöntää, että oli helpompi synnytys kuin Pikkunäliksen. Saan Minin rinnalle makoilemaan masulleen, vaikka aluksi joku sanoi, että Mini siirtyy heti syntymän jälkeen vauvateholle, että hänet vain näytetään meille. Onneksi Mini sai olla melkei 1,5 tuntia meidän kanssa synnytyssalissa ennenkuin hänet siirrettiin vauvateholle. Hassun näköistä oli kun selkäydinkohju peitettiin kosteilla taitoksilla ja koko vauva käärittiin siitä kohdin elmukelmuun.
Minin siirron jälkeen saamme iltapalaa ja käyn suihkussa. Siirrymme osastolle, jossa saimme tapaamishuoneen itsellemme, iskä jää yöksi. Ihanaa. <3
Illalla vielä myöhään menemme katsomaan Miniä vauvateholle. Siellä hän makoilee "kirahvi-kaapissa" ja hänellä on hieno vaaleanpunainen hattu päässä. Saamme valokuvan joka on otettu Ministä kun hän siirtyi Vauvateholle. Se on nyt vaaleanpunaisessa kehyksessä.
Voi meidän ihanaa tyttövauvaa. <3
Yhteenveto synnytyksestä:
Kokonaiskesto 5h
- 1. vaihe: 4h 50min
- 2. vaihe: 4min
- 3. vaihe: 6min.
Synnytys... (rv 39+3)
Maanantaina sitten aamusta olin taas käyrällä, ei supistuksia, Mininäliksen sykkeet hyvät. Klo 11 aikoja sain Klyxin ja siirryin osastolta synnytyssaliin. Siellä sitten ensin käyrälle, kaikki ok. Klo 12 aikoja tuli lääkäri tutkimaan, kohdunsuu 4cm ja kalvot puhkaistaan spiralilla. Lapsivettä ei kylläkään heti tule ulos, vasta sitten kun nousen sängystä, sitä hulahtaa enemmänkin. Sitä hulahtelee usein kun liikun sängystä ylös tai vaikka keinutuolista nousen. Pari tuntia kuulemma odotellaan supistuksia, ja jos ei ilmaannu, aloitetaan Oksitosiinitippa.
Soitan Iskälle, onko hän tulossa. Viimeinen näyttö koulusta ja Iskä oli väsynyt, mutta toki silti tulossa. Näyttö ei ollut mennyt kovin hyvin kuulemma, mutta ei erityisen huonostikaan kai.
Yhden jälkeen söin lounasta, eipä tunnu oikeastaan supistuksia. Kahden maita aloitettiin sitten tuo Oksitosiini. Iskäkin tuli kahden aikoja, oli salissa vähän aikaa seurana ja meni isien huoneeseen lepäämään. Itsekin yritin levätä, ei supista vieläkään. Kolmelta Oksitosiinia lisätään, supistuksia alkaa tulla pikkuhiljaa. Klo 16 supistuksia tulee alle 10min välein, ja ne tuntuu, mutta ovat siedettäviä... Otan lämpöpussin selkään kivunlievitykseksi, se auttaa jonkunverran. Syön päivällistä.
Klo 17:30 voi sanoa että synnytys on käynnissä jo hyvin, supistukset tulee n. 5 min välein ja istun kiikussa lämpöpussit selässä. Kätilö ehdottaa ilokaasua, jota päätän kokeilla. Se tekee humalaisen olon, joka menee kyllä nopeasti ohi. Iskä lukee Tekniikan maailmaa vaan... ;) Kuuden jälkeen sitten supistukset muuttuu kivuliaimmiksi ja siirryn sängylle ilokaasun turvin. Käyrässä hyvä vaihtelu, mutta Mininäliksen sydänäänet laskevat supistuksen aikana. Kohdunsuu 4cm auki. Puoli seitsemän aikoja pyydän Epiduraalipuudutuksen, jonka saan vähän yli seitsemän. Se auttaa noin vartissa. Kipua ei tunnu, mutta painontunnetta pyllypuolella. Muistelinkin niin. Anestesialääkäri passitti iskän kahville isien huoneeseen, halusi ilmeisesti työrauhan. Iskä sai tulla sitten puolen tunnin päästä takaisin.
Kahdeksan aikoja molemmat lepää, ja klo 20: 39 jälleen sisätutkimus: kohdunsuu 7cm auki. Kivut alkaa olla taas aika kovat, Epiduraalin lisäksi otan ilokaasua "reilulla kädellä", mutta se tekee osittain huonon olon. Tuntuu että kipu lamaannuttaa osin, en vastaillut enää kysymyksiin, yritin vain keskittyä että pystyisin edes jotenkin olemaan nahoissani. Iskä tulee levolta klo 21:03 ja ihmettelee kun synnytys alkaakin olla jo loppusuoralla. Kätilö tutkii, kohdunsuu jo täysin auki ja minua alkaa ponnistuttamaan. Outo tunne, sitä kun ei varsinaisesti tullut Pikkunäliksen synnytyksessä. Minun on vaikea olla, mutta onneksi kätilö antaa luvan ponnistaa. Ponnistusvaihe alkaa klo 21:20 ja kestää vain 4min. Pieni episiotomia leikataan vauvan vuoksi. Synnytyskertomuksessa lukee "21:24 syntyy virkeä tyttö". <3 Tämä meidän virkeä Mini-tyttö painoi 3830g ja päänympärys oli 35cm. <3 Pituutta ei voitu mitata.
Mininälis sai pehmeän syntymän, sanoi kätilö. Eipä tuo kauhean pehmeältä tuntunut, mutta pääasia, että Mininälis voi hyvin. Täytyy myöntää, että oli helpompi synnytys kuin Pikkunäliksen. Saan Minin rinnalle makoilemaan masulleen, vaikka aluksi joku sanoi, että Mini siirtyy heti syntymän jälkeen vauvateholle, että hänet vain näytetään meille. Onneksi Mini sai olla melkei 1,5 tuntia meidän kanssa synnytyssalissa ennenkuin hänet siirrettiin vauvateholle. Hassun näköistä oli kun selkäydinkohju peitettiin kosteilla taitoksilla ja koko vauva käärittiin siitä kohdin elmukelmuun.
Minin siirron jälkeen saamme iltapalaa ja käyn suihkussa. Siirrymme osastolle, jossa saimme tapaamishuoneen itsellemme, iskä jää yöksi. Ihanaa. <3
Illalla vielä myöhään menemme katsomaan Miniä vauvateholle. Siellä hän makoilee "kirahvi-kaapissa" ja hänellä on hieno vaaleanpunainen hattu päässä. Saamme valokuvan joka on otettu Ministä kun hän siirtyi Vauvateholle. Se on nyt vaaleanpunaisessa kehyksessä.
Voi meidän ihanaa tyttövauvaa. <3
Yhteenveto synnytyksestä:
Kokonaiskesto 5h
- 1. vaihe: 4h 50min
- 2. vaihe: 4min
- 3. vaihe: 6min.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Kuulumisia :)
Enpä ole muistanut (tai jaksanut) päivittää tänne kuulumisia vähään aikaan...
Mitähän mä viimeks oon päivittänyt, pitää oikeen katsoa.
Kuopiossa käytiin siis ja saatiin tän viikon sunnuntaille aika sinne, osastolle suoraan, ja sit katotaan tilanne ja mahdollisesti tai todennäköisesti käynnistetään synnytys. Alunperin aika sinne ois ollut eilen tiistaina, mutta se peruttiin neurokirurgien hiihtolomien takia, tai siis siirrettiin sunnuntaille, kun ne taas maanantaina menee töihin. Viimeks siellä tehtiin myös magneettikuvaus, joka sitten meni vähän pilalle, kun mininälis liikkui masussa niin paljon. Ja mulle ei kukaan sanonut, että sinne pitää olla ravinnotta, joten käytiin just ennen kuvausta kahviossa... Sen kuvauksen jälkeen lääkäri vaan kysyi, että kai olin ravinnotta? Sanoin vaan että eipä kukaan sanonut, enkä olis voinut itse sitä tietää mitenkään. :/
En malta (eikä iskä-näliskään kuulemma) odottaa mitä sit sanotaan tai tapahtuu. :) Viikon päästä mulla ei ehkä ole tätä mahaa enää, voi olla että tulee taas piankin ikävä sitä ja etenkin niitä potkuja. Ja voi kun pääsee näkemään mininäliksen ekaa kertaa. <3 Ja mitä pikkunäliskin on mieltä... Paljon odotettavaa. :) Ja sukulaisetkin tuntuu myötäelävän tässä jännityksessä ja odotuksessa täysillä. :)
Pikkunäliksen unimusa-cd löytyi tällä viikolla lopulta meidän omasta autosta, se on aika sotkunen nyt, kun ei oo kukaan siivonnut sitä. :D Eikä sitä oo vieläkään siivottu... :p Tai meillä oikeestaan on nykyään omat autot, mutta iskä-nälis lupas siivota ton mun (kun se sen on enimmäkseen sotkenutkin...) :D
Pikkunäliskin on jotain ehkä ymmärtänyt vauvan tulosta, ainakin se näyttää aina mun masua kun kysyy missä vauva on. Ja se näyttää vauvan kehtoa, jos kysyy missä vauvan paikka on tai missä vauva nukkuu. :) Mutta en usko että sen ymmärrys vielä riittää täysin asiaan... Tai mistä mä tiedän :D
Pikkunälis on oppinut uusia sanoja ja alkanut käyttää niitä viimesen parin viikon aikaan, ja myös eläinten ääniä matkii. :) Lampaan (bää), lehmän (ammui), koiran (ha ha), kissan (mai), possun (öh öh) äänet ainakin on hallussa hienosti. :D Sanoja on alkanut käyttää esim. kiitti, vauva, äiti...
Parin tunnin päästä olisi tavallinen neuvola sitten, ehkäpä viimeistä kertaa. :) Se olis ollut jo viime viikolla, mutta olin mahataudissa, niin se piti perua. Miksköhän mä aina oon mahataudissa raskaana? Pikkunäliksenkin aikaan kaksi kertaa peräkkäin!
Mitähän mä viimeks oon päivittänyt, pitää oikeen katsoa.
Kuopiossa käytiin siis ja saatiin tän viikon sunnuntaille aika sinne, osastolle suoraan, ja sit katotaan tilanne ja mahdollisesti tai todennäköisesti käynnistetään synnytys. Alunperin aika sinne ois ollut eilen tiistaina, mutta se peruttiin neurokirurgien hiihtolomien takia, tai siis siirrettiin sunnuntaille, kun ne taas maanantaina menee töihin. Viimeks siellä tehtiin myös magneettikuvaus, joka sitten meni vähän pilalle, kun mininälis liikkui masussa niin paljon. Ja mulle ei kukaan sanonut, että sinne pitää olla ravinnotta, joten käytiin just ennen kuvausta kahviossa... Sen kuvauksen jälkeen lääkäri vaan kysyi, että kai olin ravinnotta? Sanoin vaan että eipä kukaan sanonut, enkä olis voinut itse sitä tietää mitenkään. :/
En malta (eikä iskä-näliskään kuulemma) odottaa mitä sit sanotaan tai tapahtuu. :) Viikon päästä mulla ei ehkä ole tätä mahaa enää, voi olla että tulee taas piankin ikävä sitä ja etenkin niitä potkuja. Ja voi kun pääsee näkemään mininäliksen ekaa kertaa. <3 Ja mitä pikkunäliskin on mieltä... Paljon odotettavaa. :) Ja sukulaisetkin tuntuu myötäelävän tässä jännityksessä ja odotuksessa täysillä. :)
Pikkunäliksen unimusa-cd löytyi tällä viikolla lopulta meidän omasta autosta, se on aika sotkunen nyt, kun ei oo kukaan siivonnut sitä. :D Eikä sitä oo vieläkään siivottu... :p Tai meillä oikeestaan on nykyään omat autot, mutta iskä-nälis lupas siivota ton mun (kun se sen on enimmäkseen sotkenutkin...) :D
Pikkunäliskin on jotain ehkä ymmärtänyt vauvan tulosta, ainakin se näyttää aina mun masua kun kysyy missä vauva on. Ja se näyttää vauvan kehtoa, jos kysyy missä vauvan paikka on tai missä vauva nukkuu. :) Mutta en usko että sen ymmärrys vielä riittää täysin asiaan... Tai mistä mä tiedän :D
Pikkunälis on oppinut uusia sanoja ja alkanut käyttää niitä viimesen parin viikon aikaan, ja myös eläinten ääniä matkii. :) Lampaan (bää), lehmän (ammui), koiran (ha ha), kissan (mai), possun (öh öh) äänet ainakin on hallussa hienosti. :D Sanoja on alkanut käyttää esim. kiitti, vauva, äiti...
Parin tunnin päästä olisi tavallinen neuvola sitten, ehkäpä viimeistä kertaa. :) Se olis ollut jo viime viikolla, mutta olin mahataudissa, niin se piti perua. Miksköhän mä aina oon mahataudissa raskaana? Pikkunäliksenkin aikaan kaksi kertaa peräkkäin!
Tilaa:
Kommentit (Atom)