Pikkunälis alkaa olla jo parempaan päin, enää vähän nuhainen, yskä on lähes poissa ja tulehtunut silmäkin on jo paljon parempi.
Mini taas on älyttömän äkänen, nuhainen/tukkoinen, rohisee, yskii, huutaa, itkee. Välillä vähän hymyilee tai naureskelee kun Pikkunälis pelleilee, mutta sit taas huutaa. En ymmärrä. Voikohan korvatulehdus "hypätä" sunttiin? Muttakun kuumetta ei ole. Noh... Yöt sentään menee jo paremmin kuin muutama päivä sit. :)
Mä oon alkanut miettimään että onkohan mulla jonkinsortin masennusta. Oon aina väsynyt, en jaksa kiinnostua mistään ja edes lasten kanssa en oo jaksanut ulkoilla moniin päiviin (osin siksi en ole edes yrittänt jaksaa, kun ne on ollu kipeenä). Olen räjähdysherkkä, varsinkin jos joudun olemaan lasten kanssa keskenään. Lisäksi on aina mahoton päänsärky, hartiatkin on jumissa ja ja ja... No, voihan se olla ihan silkkaa väsymystäkin.
Tänään ollaan vaan istuttu sisällä ja katsottu Pikkunäliksen kanssa Youtubesta lastenohjelmia kuten Pingua sekä kuunneltu lastenlauluja (Popsi popsi porkkanaa, Hilarius Hiiren Hiiripolkkaa, Olen omenaa ja Ihahaata) Niitä samoja koko päivä... Odotan vaan että kohta pääsee nukkumaan. Tai tuleekohan sitä ees nukuttua, voi olla että tietokoneella tulee istuttua. No, jokatapauksessa odotan sitä hetkeä kun lapset on nukkumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti