"kato äiti, kato äiti, kato äiti, kato äiti!"

Kato äiti! On lause, jonka kuulen nykyään miljoonasta kahteen miljoonaan kertaa päivässä. Pikkunäliksellä on paljon asiaa ja näytettävää. Nytkin tuo lause kuuluu koko ajan selkäni takaa, kun Pikkunälis ajaa pikkuautoa Hakka-lelun alle piiloon. Kato äiti, kato äiti, kato äiti... Taas. Vaikka kuinka sanon, että äiti nyt kirjoittaa tietokoneelle juttuja, niin äitin on silti katottava. Ja jos äiti ei kato, niin sit tuo Kato äiti:n äänenpaino ja volume nousee niin kauan kunnes katson. Eli mitä tässä nyt voi tehdä, kun vähän väliä katsoa kun Pikkunälis ajaa auton piiloon...

Meille tuli sitten eilen käymään Iskän veli, ja tein kesäkeittoa ja siinä sitten syötiin. Ja juotiin kahvit ja oli ihan mukavaa. Oli ihan hauskaa kun kerrottiin vanhoja muistoja niiltä ajoilta kun mamma ja iskä on alkanut seurustelemaan ja aiemminkin tapahtuneita juttuja.

Kato äiti, kato äiti, kato äiti... Taas se kuuluu. Hetken olikin jo hiljaista. :) Nyt pitää kattoa kun Pikkunälis kiipeää kehdon jalakselle ja hyppää siitä alas. Kato äiti... Pikkunälis haluu pomppii, ja seuraavaksi meidän sänky onkin trampoliini. Kato äiti.

Eilen muuten täyttelin matkakorvauslappua Minille. Onhan noita matkoja tullut huhtikuusta alkaen muutama, ettei vaan mee aikarajat (6kk) umpeen. Matkakatto on täyttynyt jo ajat sit, niin saadaan se huikeat 0,20e / km, onhan sekin rahaa. :) Ja kyllä se taitaa melkolailla kattaa ton matkan Keskussairaalaan ja takas. Ajattelin että vois taksilla mennä sit sinne KYS:iin kun se MRI kuvaus on. Kun sen tutkimuksen jälkeen pitää vielä tarkkailla Miniä, ja yksin autolla käydessä se ei onnistu, siis auton ajaminen ja tarkkailu, samaan aikaan.

Mini heräsikin ekoilta päikkäreiltä, että nyt on lähdettävä äidin velvollisuuksia hoitamaan. :)